Suomen muinainen kuningaskunta

[Ron Burgundy]

Suomen ja Kainuun kuningaskunta on täytynyt olla vielä jossakin muodossa olemassa 1100-luvulla. Sisiliassa vaikuttanut Al Idrisi kirjoitti vuonna 1154 maailmankarttakirjaansa Ruijan kohdalle selityksen: "Suomen kuninkaalla on alueita ja viljelyksiä edellä mainitulla Norjan saarennolla". Siis Suomella oli vielä tuolloin kuningas, se tiedettiin Sisiliassa asti, ja että Suomen valtapiiriin kuului ainakin osa Ruijasta, josta myös Norjalla oli jo ote.

Kun Suomi sortui Ruotsin edessä 1249-50 (ei siis vielä 1155!), niin sen jälkeen ei ole ollut enää kovin kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta ja Kainuusta. Mutta saagat on pääosin kirjoitettu ennen Suomen sortumista. Lisäksi Fornjotr-perinne ei ole pelkästään edellä mainittujen lähteiden varassa. Koko viikinkiajan kuuluisin hovirunoilija, ns. skaldi oli Harald Kaunotukan hovissa laulellut Tjodolv Hviniläinen. Hän lauloi vanhimmassa skandinaavilähteessä 800-900-lukujen vaihteen Ynglingatalissa suurisyntyisestä Logesta, joka oli Suomen ja Kainuun kuninkaan Fornjotrin sukua... Ja mainitsee nimeltä myös itsensä Fornjotrin. Ja miksi ei olisi laulanut, sillä Fundinn Noregrin mukaan Fornjotr oli myös Harald Kaunotukan esi-isä!

Snorri Sturluson käytti 1220-luvulla Ynglingasaagansa lähteenä Ynglingatalia, mutta vaikenee Fornjotrista, mainiten hänet vain lainauksessaan Tjodolv Hviniläiseltä. Suomi oli Snorrin aikana jo mennyt suuruus. Eikö ollut enää kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta, laskevan auringon maasta? Muutoinkaan Snorri ei Norjan kuningassaagoissaan mainitse enää Suomen ja Kainuun johtajia kuninkaan tittelillä, vaikka mainitseekin useita Suomen johtajia nimeltä. Kiertäen ehkä kyllä, sillä hänenkin mukaan Ruotsin kuninkaista useat hakivat vaimon Suomesta ­ tuskin he pelkkiä talonpoikaistyttöjä täältä hakivat!

Fundinn Noregr -, Hversu Noregr bygdist - ja Historia Norwegiae ovat Snorrin saagoja vanhempia ja sisältävät samaa tietoa kuin 900-luvun alun Ynglingatal.

Kun lisäksi 600-luvun Widsith, 1190-luvun Saxo Grammaticus ja vieläpä sisilialainen muslimioppinut Al Idrisi maailmankarttakirjassaan v. 1154 mainitsevat Suomen kuninkaita, niin eikö olisi aihetta ottaa kokonaan uuteen tarkasteluun myös FN:n ja HNb:n jopa yksityiskohtaiset tiedot Suomen kuningassuvusta? Ehkäpä Fornjotrin kuningassuku ei niissä olekaan vain Pohjolan kuningassukujen mytologinen johdanto Pohjolan alkuhistoriaan, vaan ainakin osin todellista historiaa jostain 400-700-luvuilta!? Se vaikuttaa jossain määrin myös mytologiselta siksi, että tämä perinne säilyi suullisena yli 600 vuotta. Joitain rönsyjä noin pitkään suulliseen perinteeseen on tietysti voinut tulla, mutta se ei silti mielestäni oikeuta heittämään koko Fornjotr-perinnettä mytologian "roskakoriin", niin kuin historian- ja saagatutkijat yleensä ovat pääosin tehneet. Jos suomalaiskuninkaat olisivat täysin mytologiaa, voidaan kysyä, miksi viikingit olisivat kertoneet heistä saagoissaan? Ja miksi he sijoittivat tuon Pohjolan kuningassukujen alun juuri Suomeen ja Kainuuseen?

C Kaltio - Nuoren pohjolan kulttuurilehti

*********************************************

http://www.kajaneborg.com/wordpress/?page_id=63
http://victorian.fortunecity.com/christy/32/frnjtre.html
http://victorian.fortunecity.com/christy/32/asr.html
http://www.youtube.com/watch?v=OGS4Y08tKd4
http://www.florilegium.org/files/CULTURES/Finland-hist-art.text
http://codexceltica.blogspot.com/2009/10/homers-north-atlantic-odyssey.html


http://www.sci.fi/~eiry/

[Thomas.J.Jackson]

Turjalaisen blogissa oli tuosta aiheesta joku viikko sitten pitempi ja tarkempi juttu. Tosin siinä pudotettiin Suur-Suomi-romantikot maan pinnalle toteamalla, että sana "kuningas" ei noihin aikoihin tarkoittanut pohjolassa valtion hallitsijaa, vaan pelkästään heimopäällikköä, ja annettiin ymmärtää, että heimojen väkimäärä oli melko pieni.